Itsemyötätunnon ja sisäisen totuuden luontoyhteysretriitti

 Työssäni psykoterapeuttina olen huomannut, että meidän ihmisten on vaikea kohdata sitä, keitä me olemme. Omat tunteet, teot ja ajatukset herättävät herkästi itsesyytöksiä, huonommuuden tunteita ja häpeää. Katsomme itseämme ankarammin kuin ketään toista. 

Tämän takia jotakin arvokasta jää tapahtumatta: emme kohtaa itseämme. Tämän seurauksena emme oikeastaan tiedä, mitä todella tunnemme, mitä tarvitsemme ja keitä olemme. 

Sisäiseksi totuudeksi kutsun tässä sellaisia voimakkaita tietämisen hetkiä, jotka tulevat sisältä päin: tätä minä haluan. Näin minä ajattelen. Tämä on minulle tärkeää. 

Tällaiset hetket eivät perustu älylliseen tietämiseen tai päättelyyn, vaan nimenomaan tunnepohjaiseen kokemukseen siitä, että jokin tuntuu oikealta, tunnistettavalta, totuudenmukaiselta. 

Itsemyötätunto liittyy sisäiseen totuuteen, sillä ilman itsemyötätuntoa omaa totuutta voi olla edellä kuvatun sisäisen ankaruuden takia mahdotonta kokea. Itsemyötätunto avaa mieltä ja antaa tilaa monenlaiselle: voin kuulla ja hyväksyä itsessäni liikkuvat monenlaiset tunteet, koska en tuomitse ja pelästy niitä, vaan katson niitä lempeästi ja kiinnostuneena. Haluan kuulla niistä lisää niiden kieltämisen sijaan. 

Tämän takia kyky kokea itsemyötätuntoa on välttämätöntä, jotta voisi kuulla itseään, jotta voisi löytää oman sisäisen totuuden.

Tämä retriitti on kenelle tahansa, joka haluaa kuulla itseään, luoda väljemmät välit sisäiseen kriitikkoonsa tai murehtia vähemmän siitä, mitä muut ajattelevat ja minkälainen pitäisi olla. Ajattelen, että suurimmalla osalla meistä on tehtävää näissä teemoissa - tämä retriitti on siis suunnattu meille kaikille <3.